Kävelin kotiin yksin, sateessa. Noin puolimatkassa oli alkanut sataa ja hyvästelin ystäväni. Myöhästyi bussista ja päätin kävellä. Inhottava, kamala sade. Farkut liimautuivat reisiin ja pisarat tipahtelivat hiuksista.

Ja juuri kun olin ajatellut näin, aurinko tuli esiin pilvien takaa. Aurinko paistoi ja satoi. Se tuntui uskomattomalta, raikkaalta ja puhdistavalta. Sain energiaa, halua jatkaa huomiseen. Haluan jatkaa, kävi miten kävi.

Olen riisunut märät vaatteet, mutta paleltaa silti. Ei ole mitään erikoista tekemistä, joten tulin kirjoittamaan tänne. Oli sellainen fiilis. En ole kirjoittanut vähään aikaan, on niin paljon tehtävää.

Tänään alkoi kasi luokan viimeinen kokonainen viikko. Pelottavaa. Seiskalla ei tuntunut tältä. Tiesi, että on kaksi vuotta vielä edessä. Ala-asteen päättymistä juhlistaessa monet itkivät, minä en. Olin liian innokas tulevaisuuden suhteen. Sen jälkeen olen ehtinyt itkeä ikävääni moneen kertaan.

Ymmärän taas kuinka rakastan ystäviäni. Okei, olenhan minä sen aina tiennyt, mutta joskus sen tuntee kovemmin. Pelottavaa ajatella ettei voisi elää ilman jotakuta.

_____________________________________

Mieliala: paleltaa, elävä, en jaksa odottaa
Musiikki: Scandinavian Music Group - Minne katosivat päivät
__________________________________